Ohtinskie bani

Joulukuisessa pimeydessä ovat Credneohtinskyi prospektilla (Среднеохтинский проспект) sijaitsevan punatiilirakennuksen julkisivun kyltit illan todellakin ainoa valopilkku. Lammikoita väistellen pääsee sisään tähän viime vuosisadan alussa (1901) rakennettuun Ohtinskien (Охтинские бани) saunaan (saunalla on lähteistä riippuen myös muita nimiä, ks. alta), joka on ollut valmistumisestaan saakka saunakäytössä. Nimensä sauna, kuten katu ja aluekin, ovat saaneet Nevaan laskevasta Ohta-joesta, jonka suomalaisen etymologia selvittäminen jätetään harjoitustehtäväksi.

Aulassa on hetkeksi pysähdyttävä pohtimaan seuraavia liikkeitä, kun vaikuttaa, että tarjontaa olisi joka oven takana (aulakerroksessa kaksi miesten yleistä puolta, ylhäällä lisää saunoja). Reippaat huudot ja höyryävien miesten iloiset viittelyt suorastaan imaisevat peremmälle. "Alan meininki!", pääsee vääjämättä huulilta. Saunamajuri (työasussaan) opastaa meidät peremmälle, isompaan pukuhuonetilaan. On kuin takaseinän baaritiskin edessä olevan pöydän ympärille olisi kerääntynyt paikallisen gutzeitin aamuvuoro, iltavuoro ja tonttujen kuoro. Puhetta, naurua ja lauluntapaista piisaa. Tästä ei lauantaisauna parane.

Vaikka meininki on kovin kansanomaista pirttikalusteineen, on pukeutumiseen varattu pienet neljän hengen eriöt. Ilman ovia tosin. Iso valkoinen laatta korkean tilan seinissä tekee sisätilasta tavallaan jopa tyylikkään. Viimeisillään roikkuvat loisteputket tasaavat onneksi tilanteen takaisin kansanvallan puolelle. 

Pesuhuoneen oven takana ilmankosteus lähentelee sataa ja avonaisten ikkunoiden aiheuttama valkoinen höyry kietoo kaiken vaippaansa. Suihkut toimivat ja niitä taitaa olla käytössä jopa kuusi, ellei kahdeksan. Löylyhuone on iso, iso muurattu ja rapattu kiuas yhdessä nurkassa, lauteet parin metrin korkeudella sen vieressä. Ja toisessa kulmassa "alalauteet" eli yksi tai kaksi hyllyä jäähdyttelyä varten. Ja ihmisiä, niitä on. Parhaimmillaan saunassa on lähes kolmisenkymmentä eri ikäistä ja kokoista miestä kannustamassa jatkuvaan löylynheittoon. Paksut rukkaset kädessä vettä heitäänkin melkein taukoamatta, kuumille, selvästi vähän aikaa sitten vaihdetuille kiville. Sihasduksia seuraa hyökyaaltomainen kuumuus, hyväksyvää meteliä ja ankaraa vastankäyttöä.

Ennen lähtöä kotiin, takaisin perheensä luo, tiivisti venäläinen saunaseuramme lauantaisaunan olennaisen: "Miehen elämässä on oltava hetkiä rauhoittumiseen, ilman naisia. Ehdottomasti ilman naisia."

Kiitämme:

Aukioloaikoja - auki joka päivä! Sopuisia hintoja, hyvää yleismeininkiä ja autenttista tunnelmaa, löylynheittofrekvenssiä (hieno sana), olutvalikoimaa, vilvoittelumahdollisuutta ulkona

Moitimme:

Sijaintia (ehkä eninten subjektiivinen asia), vastojen kalleutta (tosin valikoima oli laaja).. ja mitäs vielä.. no kai voisi valittaa, että ei ole puusauna, eikä ole allasta yleisellä puolella. Valivali.

Yhteystiedot:

Охтинские бани tai Среднеохтинские бани tai jopa Баня № 25 в Красногвардейском районе

Среднеохтинский проспект, 36 (Sredneohtinskyi prospekt)

+7 (812) 227-31-57 

Aukioloajat:

Arkipäivisin 09:00-22:00, viikonloppuisin 08:00-22:00

Saunassa on yksi naisten yleinen puoli (300 rub/1,5h), kaksi yleistä miesten puolta (350- 400 rub/1,5h)ja yksi "parempi" puoli, jossa naisten päivä on lauantai. Yleinen alennuspäivä on torstai.

Huomionarvoista:

Saunan baari myi hyvin kylmää olutta pulloissa. Ja useaa sorttia! Myös valtavia kuivattuja kaloja oli valikoimassa. Kylmävesialtaan vesi oli jäätävää! Ulos pääsee jäähdyttelemään aulan kautta, mutta takaovesta. Penkit ja tupakkipaikka tähtitaivaan alla. Kaasulämmitteinen. Aulassa myydään kaikista mahdollisista tehtyjä vastoja.

Mytninskie bani - päivitys

Mytninskiella eivät löylyt ole muuttuneet mihinkään, mutta "baari" on saanut ympärilleen väliseinän. Ja baarin iloinen puolipanelointikin on osin muuttunut kivijäljitelmään. Oh jolly good! Itse saunasta perustiedot kerrottiin jo aikaisemmin tällä kanavalla.

Ai niin, nyt tän blogin kommenttiosion pitäisi toimia paremmin. Kokeilkaa? Anyone?

Vanha meininki vasemmalla, uusi oikealla.

Henkilökunta ja tarjonta suunnilleen samaa, hanakalja ei vieläkään pääse suosikkilistalle.

Telkkari on nähtävissä vain baarissa, Zenitin pelien aikaan lienee tungosta.

Bateninskie bani

Lesnajan metroaseman (Лесная) lähellä oleva Bateninskie bani (Батенинские бани) herättää hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta saunan masentava ulkoasu ja kalliihko hinta pitävät sieltä poissa, mutta toisaalta tunnelma, hyvät löylyt ja lämmitetty iso ulkoallas antavat kaiken taas anteeksi. Ja paikkaan on palattava aina vaan uudestaan. 

1930-luvulla Vyborgskyin alueelle rakennettiin uusi, laaja asuinalue, Батенинский жилмассив (Bateninskiy zhilmassiv), johon sauna ja sen yhteydessä ollut pesula tiiviisti kuuluivat. Neuvostoliittolaista konstruktivismia edustanut rakennushanke oli yksi Leningradin suurimmista ennen sotaa. Tyylillisesti itse jopa puhuisin neuvostofunkkiksesta, mutta en tosin olekaan asiantuntija. Asuinalue on edelleen osittain jäljellä ja sitä ei ole juurikaan ulkoisesti muutettu. Nämä ns. vanhat lähiöt ovat osin hyvin miellyttäviä ja rauhallisia alueita (jos ei oteta huomioon metroasemien neonvalokaaoksia). Vaan saunalle nimensä antanutta ulitsa Bateninaa ei enää ole, nykyään katu on nimetty Neuvostoliiton sankarin, vain 19-vuotiaana kuolleen sotamiehen, mukaan Aleksandr Matrosovan kaduksi (Улица Александра Матросова). Eikä enää ole pesulaakaan ja sauna näyttää nykyään valitettavan nykyvenäläiseltä. Eli ei niin kauniilta. Tällä kertaa pvc-muovista tehyllä, beesiksi läpivärjätyllä paneelilla ei ole paikattu vain tiiliseinien puutteita, vaan koko rakennus on paneloitu kuin vaaleanruskeaksi termiittikeoksi, josta on vaikea tunnistaa 30-luvun tyylikästä saunarakennusta. Pääsisäänkäynnin ulkoseinät on vuorattu verhoilukivillä (tämä on kai oikea sana?), joita näkee normaalisti lähinnä kylpylämainoksissa. Jälleen kerran kontrasti samasta seinästä aukeavien vanhojen myymäläpisteiden luukkujen kanssa hämmentää suuresti. Vain oven yläpuolella oleva rikkinäinen banja-kyltti tuo kokonaisuuteen tuulahduksen autenttisuutta, jopa inhimillisyyttä. 

Kulunut puuovi (ei siis metallia, kuten nykyään aina muualla) vie kadulta neuvostomaailmaan, jossa hämärät käytävät ja ristikkojen taakse suljetut palvelutiskit yhdistyvät epävarmuuteen siitä, että uskaltaako seuraavaan oveen kolkuttaa astuakseen sisään. Kaikkea tätä ympäröi särisevien loisteputkien luoma kelmeä kajo. Jos haluaa ulkoallasta ja ulkona olevaa puusaunaa, on mentävä pohjakerroksen lux-osastolle. Muualta altaalle ei pääse, emmekä ole ylimpiä kerroksia edes kokeilleet. Aivan pihan allasalueen viereen, vuonna 2011 hävitetyn pesulakompleksin paikalle, on viimeisten vuosien aikana rakennettu parikymmenkerroksista modernia asuintaloa. Altaalla on kylmän oluen kera voinut seurailla työn edistymistä ja pohdiskella tulevien asukkaiden reaktioita saunan allasosastoon. Vaan keväällä 2015 asiaan reagoitiin pienentämällä saunan piha-aluetta ja rakentamalla sen ympärille korkea (yllättävän tyylikäs) puinen aita, jonka päälle vielä muoviset näkösuojat (ei niin tyylikästä).

Pihalla on kuitenkin vielä tilaa lämmitetyllä altaalle, pienelle kylmäaltaalle sekä maalatuista pyöröhirsistä rakennetulle pihasaunalle, joka on puulämmitteinen. Pihasauna on pieni ja kapeahko, mutta tehokas. Molemmilla seinustoilla on lauteet, keskellä lavitsa vastakäsittelylle ja takaseinustalla punatiilimuurattu iso kiuas. Yksinkertaista ja toimivaa. Ja vastottajat (mikä lienee suomalainen termi?) osaavat asiansa, suosittelen.

Sisäpuolen tiloissa on turkkilaista ja suomalaista saunaa, iso sisäallas ja suihkut sekä tietenkin venäläinen banja, jossa saunasirkat pitävät moniäänistä konserttiaan. Saunatilojen yleisilme on hyvin siisti, kahvila/ravintola myy jopa tuontioluita ja tietenkin ruokaa. Viikonloppuiltaisin sauna on hyvin täynnä, monet kanta-asiakkaita. Sauna kerää löylyjensä ja palveluidensa takia ihmisiä suojiinsa viikottain, hyvinkin kaukaa. "Onko 1h 45 min paljon vai vähän..?", kysyi eräs, udellessamme miten kaukaa saunaan tulivat.

Kiitämme:
pihasaunaa ja ulkoallasta, hyvää palvelua, löylyjä, puusaunaa, yleistä siisteyttä

Moitimme:
saunan ulkoasua, ulkotilan pienentämistä (tosin se näyttää paremmalta nykyään), ehkä hiukan kallista hintaa

Yhteystiedot:
Батенинские бани (Bateninskie bani)
Улица Александра Матросова 20(ulitsa Aleksandara Matrosova 20)

http://batbani.ru/bateninskie-bani

Sestroretskie bani

Istuessaan venäläisen paikallisjunan lakatuilla puupenkeillä ja antaessaan ihmisvirran soljua ohi, hermostuneena kaaoksena, mutta kuitenkin paikkaansa hakien, kokee aina jotain selittämättömiä deja vu-tunteita. On niinkuin puupenkki toisi mukanaan jonkun muiston jostain kaukaa, ehkä lapsuudesta tai jostain muualta, tietoisuuden rajamailta. Auringon väreillessä vaunun pesemättömän ruudun takana huomaa tuijottavansa jonnekin kaukaisuuteen ja kokevansa olonsa hämmentyneen turvalliseksi. Tällaiset muistot, jotka eivät kuitenkaan ole totta, saattavat tulla mieleen tietyistä äänistä, hajuista tai jostain alitajunnan harmaalta alueelta. Ehkä vähän tällaista turvallisuuden tunnetta on osassa Suur-Pietarin saunoista. Jotain selittämätöntä tuttuutta vaikka samalla vierasta ja kummallista. Sitä tiettyä toverillista yhteenkuuluvuutta, vaikka ymmärystä vailla.

Siestarjoen kaupunki perustettiin jo joskus Pietari Suuren aikaan (kuten kaikki muukin Venäjällä), kaupunkia tärkeämpi oli 1721 perustettu asetehdas, josta väännettiin rajalinjauksia myöden tulevissakin historian käänteissä. Vaan tärkein on tietenkin vuonna 1898 rakennettu yleinen sauna, Sestroretskie bani. Sauna on niin tärkeä, että sillä on jopa oma linja-autoliikenteen pysäkkinsä. Silti puiden varjoon jäävä, valkoiseksi maalattu kivirakennus tuntuu vähän hakevan paikkaansa neuvostokerrostalojen ja naapurin värivaloravintolan välissä. Ehkä vähän kuin joukkoonsopiakseen on sen kylkeen ripustettu 24h-saunasta viestivä mainoskyltti. Valitettavan ruma, valitettavan yleistä.

Alkuiltapäivästä saimme nauttia saunassa tilasta, väljyydestä ja ikkunoiden kautta sisään pyrkivästä kesäpäivästä. Jopa kummallinen oli tämä hiljaisuus, sillä meidän lisäksemme vain muutama paksuun sarkapukuun pukeutunut herrasmies oli uskaltautunut paikalle toisen kerroksen yleiselle puolelle. Ehkä muutkaan satunnaiset saunakävijät eivät olleet huomanneet saunaan mentävän sisäpihan vaatimattomista ovista, paraatipuolen vaikuttaessa jopa suljetulta.

Sauna vaikutti sisältäkin siltä, kun aika olisi tietyllä tapaa jopa pysähtynyt. Pesuhuoneen edellinen remontti oli tehty neuvostoaikana (joku oli saanut halvalla beesiä laattaa) ja puisia ikkunarakenteita oli joku vasta äskeittäin korvannut osin muovisilla. Löylyhuone oli vanhaan malliin iso, lauteet nostettuna ison, muuratun kiuasrakenteen rinnalle, lähelle kattoa.Pinnat olivat betonia ja valoa oli vähän. Lauteita ympäröivän seinän panelointi oli jo romahtanut alas ja enää muutama kuivunut pujon oksa katsoi hiljaa pimeästä nurkasta. Kuluneet lauteet narahtelivat pahaenteisesti jokaisella askeleella, eikä pimeässä uskaltanut tukeutua mihinkään. mutta samalla kun silmät tottuivat hämärään, tottui keho kuumuuteen. 

Kansanpaikan Venäjällä(kin?) erottaa siitä, että vastan käyttö on vielä tavallistakin (joka on jo huomattavasti enemmän kuin Suomessa) suositumpaa. Siestarjoella tuli ensimmäisen kerran vastaan pujosta tehdyt vastat ja löylyhuoneeseen jätetyt kuivatut okset. Käytettiinkö niitä tuoksun, parantamisen vai perinteen takia? Suomessakin pujon ja saunan yhteys tunnetaan, mutta kuten vastominenkin melkein, on sekin tainnut jo vaipua menneiden polvien horinoihin. Vaikka kirjoittihan Lönnrotkin pujon käytöstä taulaamisessa.

Lähtiessämme saunalta kohti aurinkoa, ei siellä ollut yhden yhtä tyhjää paikkaa. Pietarin jalkapalloylpeyden peli moskovalaisia vastaan oli pitänyt ihmiset telkkareidensa ääressä. Maailmaa muuttuu. Mutta saunaan tulivat kuitenkin.

Kiitämme:
Viipyilevää tunnelmaa, mietoa savuntuoksua, autenttisuutta, löylyjä

Moitimme:
Hoitamatonta piha-aluetta (ns. ryteikkö + parkkipaikka), paraatisisäänkäynnin poisottoa käytöstä, suihkujen määrää

Yhteystiedot:
Сестрорецкие бани (Sestroretskie bani)
ул. Мосина, д. 4 (ulitsa Mosina, 4)
г. Сестрорецк (Sestroretsk)

+7 (812) 437-34-73
+7 (961) 609-25-04

Avoinna:
Yleinen puoli miehet: to 9:00-22:30; 45 rub/h, la9:00-23:00; 300 rub/2h
Yleinen puoli naiset: ke 9:00-22:30; 45 rub/h, pe ja su 9:00-23:00; 300 rub/2h

Parempi puoli miehet: ke 9:00-23:00; 400 rub/2h, pe, la ja su 9:00-23:00; 400 rub/2h
Parempi puoli naiset: to 9:00-23:00; 400 rub/2h

Huomionarvoista:
Puusauna, joka on ollut rakentamisestaan lähtien samalla paikalla. Uimamahdollisuus.

Lotsmanskie bani

Aivan Pietari Suuren perustaman (mikä tässä kaupungissa ei olisi?!) Admiralitetin telakan pääportin vieressä, Repinin aukion (площадь Репина) välittömässä läheisyydessä, eräällä hämärällä sisäpihalla on jo tsaarien ajoista lähtien sijainnut yksi kaupungin parhaista yleisistä saunoista. Luotsien mukaan jo 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla nimetyn Lotsmanskaya ulitsan ja prospekt Rimskogo-Korsakovan (tai ploshad Repinan) kulmille voi satunnaisen matkailijan olla hiukan hankala päästä, vaikka tämä niin sanottua historiallista keskustaa onkin. Lähin metro on muutaman kilometrin päässä ja ratikat tulevat vähän "väärästä" suunnasta. Nykyaikaisesti paikalle pääsee vaikkapa taksilla. Ja on aukiolla esim. Nevskyiltä tulevan bussin numero 22 päätepysäkkikin.

Lotsmanskayan puolella olevan porttikongin vieressä loistaa pelottavasti sininen kyltti, joka mainostaa 24h saunaa. Onneksi lähempänä huomaa toisen, talon seinän suuntaisen kyltin, joka kertoo turvallisesti "Лоцманские бани". Hiljaisen kadun toiselle puolelle jää seisomaan vuonna 1930 perustettu laivanrakennusyliopisto, sen juureen muutama väsynyt paikallinen paperipussiin puolihuolimattomasti piiloitettuine eväsjuomineen.

Sisäpihan puukasa ja vanhat kiuaskivet kertovat, että ollaan oikeassa paikassa. Sisäpihan kolmikerroksisen saunarakennuksen ulkoseinään on rakennettu hissi tai oikeastaan lava, joilla puut nostetaan ylös saunakerroksiin. Hissin viereinen autokorjaamo vaikuttaa juuri siltä paikalta, josta mersujen metsänhoitajamalleihinkin saadaan vielä varaosia ja valmiita rekisterikilpiä myydään hyllytavarana.

Saunaan pääsee sisään dacha-hengessä rakennetun harjakattoisen lipan alta, roiskerapattuja ja roiskien keltaisella maalilla maalattua kapeaa portaikkoa pitää kiivetä ylimpään kerrokseen ja ensimmäisestä ovesta oikealla sisään. Alemmissa kerroksissa on lux-puolia, puukäyttöisiä nekin. Pukuhuone on sinänsä siisti, mutta silti jokin vähän häiritsee. Ehkä pastellisävyt eivät vaan iske suomalaiseen sielunmaisemaan. Tai ehkä loisteputket iskevät aina vähän vääriin kohtiin. Toisin kuin monessa muussa paikassa, täällä eivät ihmiset juuri ota kontaktia. Ehkä kyse on siitä, että kun saunaan pääsee nykyään lähinnä perjantaina ja sunnuntaina (naiset lauantaina), haluavat he keskittyä siihen olennaiseen.

Valtavasta, kymmenin kirkkain hehkulampuin valaistusta pesuhuoneesta johtaa hyvin pieni ja matala ovi välihuoneeseen, johon saunapuut on osittain varastoitu.  Ulkoseinässä ovat puunostimen karkeat metalliovet, toisella puolella olevan pienen oven takaa löytyy itse löylyhuone. Saunan kotisivut kertovat vuosisataisesta koivuhaloilla lämmittämisen perinteestä, mutta metrinen ja halkaisematon mänty näyttää olevan arkinen totuus. Siitä huolimatta tai juuri siitä syystä ovat saunan löylyt sanoinkuvaamattoman miellyttävät. Kuumat, mutta eivät polttavat. Kosteat, mutta eivät vetiset. Nautintoa ei tarvitse teeskennellä, sen aistii aidosti ja kokonaisvaltaisesti.

Tämän huippusaunan oikeastaan ainoa suurempi huono puoli on rajatut aukioloajat. Sijainti voisi olla jonkun mielestä pieni miinus, mutta oikeasti se on aika pieni sellainen. Aukioloaikaongelmaankin tuo helpotusta se, että lux-puoli kakkoskerroksessa on sauna- ja pesuhuone tiloiltaan verrattain mainio.Ja auki vuorokauden ympäri. Pukuhuoneen keinonahka on sitten asia erikseen.

Saunan yleinen osasto on auki tunnetusti myös virallisten aukioloaikojen ulkopuolella. Kaupungilla kerrottiin, että sunnuntai-iltaisin/öisin pitää eräs tunnettu saunaihminen siellä omaa, hyvin suosittua saunaklubiaan. Ja ainakin eräänä maanantaina pääsimme seuraamaan mielenkiintoista sekasaunakerhoa. Ehkä näihin palaamme joskus myöhemmin.

Kehumme:
Yhdet kaupungin parhaista löylyistä, hintalaatusuhdetta eli 200 RUB/tunti (erikoiskuvioissa kalliimpaa)

Moitimme:
Aukioloaikoja

Yhteystiedot:
Лоцманские бани (Lotsmanskie Bani)

Лоцманская улица 20

+7 812 495 00 38
лоцманские.рф

Aukioloajat:

Miehet perjantai 15.00-23.00 ja sunnuntai 8.00-23.00

Naiset lauantai 8.00-22.00

Lux 24h vuorokaudessa

Huomionarvoista:

Myynnissä vettä, olutta, kuivattuja vastoja ja saunahattuja, lux-puolella ehkä ruokaa (ei muista enää)

Sauna auki myös virallisten aukioloaikojen ulkopuolella

Kaikki saunat (saunaosastot) puulämmitteisiä!

Porttikonki Lotsmanskaya ulitsan puolella. Numeron 20 kohdalla, jos ihan tarkkoja ollaan.

Sekahalkoa, sekakiveä.

Sisään saunan portaikkoon pääsee sisäpihan ruorikoristeisesta käynnistä.

Puutavaranostin.

Keltainen maali antoi rappukäytävälle omaleimaisen(?) ilmeen.

Pukuhuonen yleisilme oli klassinen pastelli-puusekoite.

Yksityiskohta pukuhuoneessa: loisteputki, aaltoileva peili ja kolme allasta. Melkein kuin taidetta.

Huone, jonka käyttötarkoitus jäi selviämättä.

Pesuhuone muovipenkkeineen. Joskus täällä on nähty yhtä runsaasti myös hierontapöytiä.

Kylmävesiallas venäläistyyppisellä koristelulla.

Pyöreää puutavaraa saunan eteisessä. Musta luukku on halkohissille.

Saunan ovi.